Tyrese Haliburtonin paluu herättää toivoa ja odotuksia Indianassa
Tyrese Haliburtonin Indiana Pacers -paidan hiki alkoi nopeasti valua paitaa pitkin sinisen lämmittelypaidan alle. Kahdeksantoista kuukauden odotuksen jälkeen kaksinkertainen All-Star-vartija pääsi viimein takaisin pelikentälle, ja hän pelasi 16 minuuttia Pacersin 123–112-voitossa Minnesota Timberwolvesia vastaan 7. lokakuuta.
Peli pelattiin Amesissa Iowassa Iowa State Universityn kentällä, joka on Haliburtonin alma mater. Kotiinpaluu oli kaksiosainen. Kyseessä oli hänen ensimmäinen peli kyseisellä areenalla kuuteen vuoteen. Opiskelijat jonottivat jo edellisenä iltana päästäkseen opiskelijayleisön joukkoon ja hakeakseen keltaisen paidan, jossa oli Haliburtonin kasvot ja teksti “Cyclone Hali”. Lisäksi kyseessä oli hänen ensimmäiset seitsemän minuuttiaan pelissä sen jälkeen, kun hän repi oikean Akillesjänteensä vuoden 2025 NBA-finaalien seitsemännessä ottelussa.
Ensimmäisessä neljänneksessä, kun kenttäpelaamiseen oli jäljellä 4.27, Haliburton nautti eri hetkestä: ensimmäisestä taukostaan.
“Olin väsynyt helvetin lailla”, Haliburton sanoi naurahtaen pelin jälkeen. “Mutta silti tunsin koko ajan, että hei, minä pelaan taas.”
Pacersin ensimmäisellä hyökkäyksellä levoton Haliburton syötti ilman katsetta Andrew Nembhardille, mutta pallo meni pelialueen ulkopuolelle. Seuraavalla hyökkäyksellä hän juoksi 2 banaania vastaan 1 -tilanteen Pascal Siakamin kanssa. Haliburton viimeisteli tilanteen crossoverilla ja 4,5 metrin hyppyheitolla, ja se oli hänen ensimmäinen koripallo yli vuoteen.
Adrenaliini kantoi häntä läpi 16 minuutin pelin. Haliburton teki seitsemän pistettä ja jakoi kuusi syöttöä.
“Minulla on omat sisäiset odotukseni”, Haliburton kertoi haastattelussa. “Mutta tavoitteemme on voittaa mestaruus. Se ei ole koskaan muuttunut.”
Pacersin paluu kilpailijaksi
Pacersin kausi ja koko Indianan tie takaisin kärkeen riippuvat näistä odotuksista.
Viimeksi, kun Haliburton oli terve, hän teki NBA:n historian yhden vaikuttavimmista loppuratkaisuvaiheen nousuista. Hän teki tasoittavan tai voittokorin jokaisella neljällä kierroksella vuoden 2025 pudotuspeleissä.
Indiana johti Oklahoma Cityssä pelatun seitsemännen ottelun ensimmäisen neljänneksen aikana, ennen kuin Haliburton repi Akillesjänteensä. Sen jälkeen Thunder eteni ennätyskirjoihin.
Kun Haliburton toipui koko kaudella 2025–2026, Pacers voitti 19 ottelua.
Tämä tekee Indianasta yhden hämmentävimmistä joukkueista ennen kautta 2026–2027. Vaikka Pacers pääsi konferenssifinaaliin sekä vuonna 2024 että vuonna 2025, sen ennustetaan voittavan vaatimattomat 42 ottelua. ESPN:n Basketball Power Index sijoittaa joukkueen itäkonferenssissa kymmenenneksi.
“En murehdi sitä liikaa”, Haliburton sanoi. “Koko joukkueemme osaa samaistua siihen. Kaikki ovat tunteneet niin tavalla tai toisella.”
Pacers on viimeinen joukkue, joka voitti pudotuspelisarjan nykyistä mestari New York Knicksiä vastaan. Haliburton haluaa kuitenkin todistaa, että Pacers voi palata kärkeen, vaikka itäkonferenssi on kilpailullisempi kuin se, josta hän lähti.
“Sen taian löytäminen uudelleen ei ole mikään takuu”, Pacersin general manager Chad Buchanan sanoi. “Mutta ydinpelaajamme uskovat toisiinsa. He tuntevat, että ihmiset ovat jo kirjoittaneet heidät pois. Näin kävi niinä kahtena vuotena, jolloin teimme ajojahdin. Ihmiset vain hylkäsivät meidät. Se ruokkii heitä.”
Uusi alku ja vanhat haasteet
Paidan keskellä oleva nolla oli oranssi, samaa väriä kuin paidan reunukset, joiden keskiosa oli sinen värinen. Haliburton tarttui paperiin ja tuhahti.
“Kuka tämän piirsi?” hän kysyi. “Oranssi ja sininen Pacersin paidassa?”
“Knicksin värit”, hänen vaimonsa Jade sanoi tietävä hymy kasvoillaan.
Harjoitusleirin alkuun oli vielä muutama viikko, kun Haliburtonit vierailivat lapsien luona Peyton Manning Children’s Hospitalissa Indianapolisissa. Haliburton toimi Indiana Donor Network -järjestön lähettiläänä edistämässä elinluovutuksen tietoisuutta. Paikalla olleet viisi lasta olivat saaneet munuaisensiirron.
Pöydän ääressä Haliburton ja lapset, joista osa oli vain kuusivuotiaita, ottivat esiin paperiarkkeja värittääkseen. Heti alkoi vilkas väittely.
“Mikä on lempivärisi?” Haliburton kysyi pöytäseurueeltaan ja käynnisti vilkkaan keskustelun.
“Punainen!” sanoi yksi lapsi. “Sininen!” sanoi toinen. “Keltainen!”
“Sateenkaari!” sanoi kolmas, ja sen seurauksena syttyi uusi väittely siitä, voiko kaikkia värejä pitää yhtenä värinä. Lapsi väitti, että voi.
“Mutta onko sateenkaarivärinen tussi?” Haliburton kysyi ja esitti kysymyksen kuin väriperäisen shakkimatin. Kun Haliburton sanoi lempivärikseen harmaan, lapset vetäytyivät kauhuissaan. “Ette kuule sitä koskaan, eih?” hän sanoi hymyillen.
Haliburton on viettänyt suuren osan viime vuodesta Indianapolisissa tekemässä tämänkaltaisia projekteja.
Hän auttoi Pacersia elvyttämään hyväntekeväisyyssoftballottelunsa aiemmin tänä kesänä. Siihen osallistuivat Indianapolis Coltsin ja Indiana Feverin pelaajat. Fanit täyttivät Victory Fieldin, kaupungin keskustassa sijaitsevan Triple-A-pesäpallostadionin, jossa on 12 000 paikkaa.
Haliburtonin yhteys Keskilännen alueeseen on syvä. Hän syntyi Wisconsinissa, ja hän tapasi vaimonsa Amesissa, jossa myös kosi tätä. Hänen siteensä alueeseen on syventynyt entisestään siitä lähtien, kun hänet vaihdettiin Indianaan vuonna 2022.
Siksi hän on panostanut niin paljon yhteisöön.
“Elämä näyttää nyt erilaiselta”, Haliburton kertoi haastattelussa. “Olen vain kiitollinen siitä, että saan pelata koripalloa taas ja tehdä kaikkia niitä asioita yhteisössä, koska kun jotain tuollaista tapahtuu, elämä vilisee silmien edessä.”
Ensimmäisellä lomallaan muutama kuukausi leikkauksen jälkeen hän tuskin pystyi kävelemään portaita alas vuokratussa talossa. Lähtiessä hän tarvitsi apua liikkumiseen. Kirurgi oli varoittanut häntä, mutta todellisuus iski silti täydellä voimalla. Hän itki suihkussa.
“Täytyi sisäistää, että yhdessä hetkessä siirryin maailman huipulta täydelliseen vastakohtaansa”, Haliburton sanoi.
“Se kuulostaa niin hullulta, koska kyseessä on koripallovamma, ja riippumatta siitä … sillä on aikataulu. Tiedät, että parannut siinä ajassa. Meillä on maailman parhaat lääkärit, parhaat fysioterapeutit ja kaikki muu. Tiedät, että tulet olemaan kunnossa, mutta se on pelottavaa.”
Hän vietti suurimman osan toipumisestaan Indianapolisissa ja istui penkillä pelipäivinä, kotona ja vieraissa, vaikka kausi meni huonoon suuntaan. Kuntoutuksensa keskellä hän sairastui myös vyöruusuun. Se sai hänet painamaan 30 kiloa lisää ja aiheutti vakavaa kasvojen turvotusta raskaan lääkityksen sivuvaikutuksena. Tauti on erittäin tarttuva, ja se piti hänet poissa joukkuetovereistaan sivurajalla. Se oli yksi lisää iskuja pitkässä kaudessa.
“Liigassa, erityisesti kun tähtipelaaja loukkaantuu, se tarkoittaa seuraavaa vuotta. Joskus pelaajat seuraavat omaa aikatauluaan: ‘Minun täytyy vain tehdä se, mikä on minulle oikein'”, Buchanan sanoi. “Ty ei ole sellainen. Ty on rakennettu niin, että hän tietää, mitä joukkue tarvitsee häneltä, eikä sitä, mitä hänen pitää tehdä joukkueen eteen.”
Yksinäisen ja raskaan toipumisensa aikana hän silloin tällöin katseli vanhoja huippuhetkiään.
“Vain tuntea jotain”, hän sanoi. “Joskus pystyin tuohon. Kaipaan sitä tunnetta.”
Hän katseli myös uudelleen vuoden 2025 finaaleja, hän kertoi. Hänen huomionsa pysyi neljännessä ottelussa. Pacers johti sarjaa 2–1, mutta Thunder nousi kaksinumeroisesta tappiosta toisella puoliajalla. Shai Gilgeous-Alexander teki 35 pisteestään 15 viimeisen 4.38 minuutin aikana.
“Neljäs ottelu jää ikuisesti mieleeni”, Haliburton sanoi. “Jos voitat sen pelin, koko sarja muuttuu.”
Ajatus vaivasi häntä, kun hän seurasi, miten joukkue eli huonointa kautta franchising-historiassaan. Hän huomasi, että suuri osa keskustelusta Pacersin vaikeuksista keskittyi häneen, hänen loukkaantumiseensa, toipumiseensa ja paluuseensa.
“Kaikki tuntevat aina, että kesä on todella pitkä”, Haliburton sanoi. “No, minulla on ollut sitä kaksi- tai kolminkertainen määrä kuin kenelläkään muulla.”
Halu jatkaa eteenpäin
Haliburton ei halua Pacersin unohtavan viime kautta.
Indiana päätti kautensa franchising-historiansa vähäisimmillä voitoilla. Loukkaantumiset iskivät joukkueeseen jo varhain, ja toisella puoliskolla joukkue alkoi asemoida itseään paremman draftivalinnan toivossa. Kauden loppuun mennessä joukkue näytti vain varjolta siitä joukkueesta, joka eeteni finaaleihin.
“Voit ottaa [preseason-sijoituksemme] epäkunnioituksena, mutta samalla sinun on ymmärrettävä, että olimme itse siinä tilanteessa viime kauden pelimme takia”, Haliburton sanoi. “Meillä on standardeja, joihin emme yltäneet ja joihin meidän on päästävä takaisin. Eikä ole salaisuus, että viime kaudella tapahtui selvä notkahdus.”
Harjoitusleiri on keskittynyt näiden tapojen palauttamiseen.
Ennen ensimmäistä harjoituspäivää joukkue kokoontui Buchananin kotiin hänen sisäkoripallokenttänsä lattialle. Tapaaminen on ollut vuosittainen perinne jo neljä vuotta. Sen aikana Pacers voi hioa prioriteettinsa ennen kautta.
Valmentaja Rick Carlisle valitteli, kuinka pitkä kesä oli ollut. Viimeisestä ottelusta huhtikuussa oli kulunut viisi ja puoli kuukautta, ja vielä kauemmin siitä, kun viimeinen ottelu oli merkityksellinen.
“Palaaminen” osoittautui tapaamisen avainsanaksi.
Carlisle myönsi, kuinka tärkeää oli saada Haliburton takaisin, mutta varoitti näkemästä häntä pelastajana.
“Olemme joukkue, joka luottaa hyvin paljon toisiinsa”, Carlisle sanoi ennen viime viikon ottelua Amesissa. “Kun meillä oli todella hyvä kaksivuotinen jakso, siitä tuli erityinen joukkue. Yhteytemme, ekosysteemimme ja riippuvuutemme toisistamme tekivät siitä.”
“Olemme aina parempia kokonaisuutena kuin yksittäisten osien summana.”
Suurin osa Pacersin ytimestä on sama: Haliburton, Siakam, Nembhard ja Aaron Nesmith. Ivica Zubac hankittiin kuitenkin korvaamaan lähtenyt Myles Turner kauppaerässä kauden siirtorajalla. Kauppa maksoi Indianalle lopulta viidennen draftivalinnan.
Joukkueen lähteiden mukaan Pacers uskoo, että kauppa auttaa avaamaan mestaruusikkunan uudelleen. Lähteet myöntävät myös, että Zubac, joka pelaa lähempänä koria, tuo erilaisia vahvuuksia kuin Turner, joka venyttää puolustusta kolmen pisteen linjalta.
“Meillä on loistava valmentaja, joka ratkaisee asioita”, Buchanan sanoi. “Se on hänen vahvuutensa. Jos asiat eivät suju hyvin ja emme pelaa hyvin tai [Zubac] ei sovi joukkueeseen, hän sopeutuu.”
Zubacin sopeutuminen voi viedä aikaa. Myös hänen yhteistyönsä Haliburtonin kanssa voi viedä. Alkukauden esiotteluissa he ovat kompastelleet pick and roll -tilanteiden ajoituksessa. Haliburton kääntyy usein kulman ympäri ennen kuin uusi keskushyökkääjä ehtii rullata.
“Hän on niin innokas todistamaan asioita ihmisille. Hän vihaa sitä, että ihmiset sanovat hänen joutuvan olemaan kärsivällinen. Hän vihaa sitä”, Buchanan sanoi. “Hän sanoo: ‘Olen ollut poissa 16 vitun kuukautta. Olen valmis pelaamaan.’ Hän on selvästi hyvin itsevarma, mutta uskon silti, että hänen täytyy vielä vähän totutella, saada jalat, rytmi ja tunne takaisin.”
Haliburton liikkui joskus kuin entisellä itsellään, mutta kasvukivut näkyivät jo ensimmäisessä paluuottelussa.
Hän vertasi itseään rookieen, joka pelaa liian nopeasti ja tarvitsee hidastaa, jotta hyökkäys löytää rytmin. Hän nyrjäytti oikean nilkkansa pelin aikana ja jäi välille seuraavasta esiottelusta. Magneettikuvaus osoitti kuitenkin, ettei Akillesjänne ollut vaurioitunut.
“Olin innoissani päästessäni kentälle, olin jännittynyt, mutta minun täytyy vain hidastaa vähän”, hän sanoi. “Minulla ja joukkueella on paljon parannettavaa. Mutta olen vain innoissani siitä, että pääsen taas kentälle.”
Useat hetket salissa tänä kesänä antoivat hänelle syyn luottaa itseensä.
Eräänä heinäkuisena iltapäivänä, 13 kuukautta leikkauksen jälkeen, hän otti yhden dribblauksen ja heitti pallon ilmaan kohti koria. Kun hän ryntäsi sen perään, pallo ponkaisi juuri korin alapuolelle Pacersin harjoitustiloissa. Sen nousu oli niin korkea, että hän pääsi lähempänä vanteita kuin vuosiin. Ilmassa hän vei pallon jalkojensa välistä ja nousi kohti vannetta. Hän upotti pallon oikealla kädellä, kun Pacersin valmentajat päästivät yhteisen kiljaisun.
Mutta kiljuin kovimmin Haliburton itse, ja hän päästi irti yli vuoden kestäneen turhautumisen.
Hänellä oli juoksevaa vedonlyöntiä Indianan voimaharjoitusvalmentajan Erik Huddlestonin kanssa. Jos Haliburton onnistuisi upotuksessa, jonka hän oli nimennyt Eastbayksi, hän saisi ohittaa harjoituksen jälkeisen treenin.
Se on upotus, jota Haliburton ei ollut tehnyt säännöllisesti sen jälkeen, kun hän oli 20-vuotias rookie.
Myöhemmin hän julkaisi videon upotuksesta sosiaalisen median tileillään, ja viesti koko liigalle oli selvä.
Upotus kertoi Haliburtonin näyttävästä paluusta, mutta kuukausi myöhemmin tapahtui hiljaisempi hetki, joka lähetti vielä kovemman signaalin.
Ennen kauden alkua Pacersin pelaajat pitivät minileirin Los Angelesissa.
Yhdessä harjoitusottelun vaiheessa Haliburton kaatui lattialle. Muutama kuukausi aiemmin koko salissa olisi vallinnut hiljaisuus, kun kaikki odottivat hänen nousevan jaloilleen, samoin kuin sinä iltana Oklahoma Cityssä.
Mutta tällä kertaa mitään ei tapahtunut. Hän nousi ylös. Peli jatkui.
“Se saa minut tuntemaan itseni taas normaaliksi”, hän sanoi.
